Sananlaskun mukaan yrittänyttä ei laiteta (mitä sillä tässä sitten ymmärretäänkin).
Kokemukseni mukaisesti kyllä laitetaan ja varsinkin yrittäjää. Ainakin sellainen tunne tuli heti yrityksen rekisteröimisen jälkeen. Ennen kuin yrityksessä ehdittiin tehdä tuntiakaan veloitettavaa (= tuottavaa) työtä, oli järjestettävä, allekirjoitettava, sitouduttava jne. niin moniin ja maksaviin systeemeihin, että heikkoluontoista hirvitti. Sen lisäksi alkoi puhelin soida, pankit, vakuutusyhtiöt, yhteyspalvelujen tarjoajat jne., tarjosivat toinen toistaan paremmilla ehdoilla asioita, joita ei aiemmin ollut tullut ajatelleeksikaan.
Tässä vaiheessa alkoi tulla sellainen tunne, että on ns. vapaata riistaa ja likipitäen lainsuojaton, kuin lammas susien keskellä. Ihan näin synkkä todellisuus tunteista huolimatta ei kuitenkaan ole. Kunhan pitää päänsä kylmänä, ei usko ihan kaikkea mitä yritetään syöttää, jopa sumutustaktiikalla arvovaltaisiltakin tahoilta, saattaa päästä ensimmäisistä kuukausista vain keskiasteisella stressillä, pienillä mutta pysyvillä traumoilla ja suht pienillä taloudellisilla oppirahoilla.
Jos joku keksisi tavan, millä yrityksen pakolliset (toki myös yhteiskunnan kannalta tarpeelliset ja tärkeät) asiat (kirjanpito, vero, työterveyspalvelu, TyEL/YEL-vakuutus, henki/tapaturmavakuutus jne.) saataisi “standardisoitua” aloittavaa yrittäjää varten yhdeksi ostettavaksi paketiksi, saattaisi yrityksen perustamiskynnys laskea monessa tapauksessa kriittisen rajan alapuolelle.
No, yritys tuli perustettua, alkuun on päästy, eikä närästyslääkkeitäkään mene paljon tavanomaista enempää. Ensimmäiset kuukaudet on työskennelty toiminnan vakauttamiseksi taloudellisesti kannattavaksi, palvelun tehokkuuden ja laadun saattamiseksi asiakkaiden odotusten mukaiseksi, palvelujen tuotteistamiseksi ja uuden palvelun luomiseksi. Toistaiseksi yrityksen tuotto menee suoraan yrityksen ja palvelujen kehittämiseksi. Omistajat ovatkin ainoita, joitten palkka on käytännössä pudonnut “tekemistilan” muutoksen yhteydessä. Ennen yrittäjät leimattiin riistäjiksi mutta ainakin allekirjoittaneelle on kyllä tullut aivan päinvastainen tunne, eli onko yrittäjistä nykymaailmassa tullutkin riistettäviä?
Jos edellä kirjoittamani olisi ainoa puoli yrittäjyydessä, olisin jo laittanut pillit pussiin. Kuten sanotaan kolikolla on kaksi puolta ja yrittäjyydessä on se toinenkin puoli jo tullut näkyviin. Tässä tekemistilassa ei tarvitse tehdä investointianomuksia, eikä kysellä lupia toimintatapojen muuttamiseksi, kehittämiseksi jne. Saa tehdä niin pitkää päivää kuin haluaa ja kaikkea mahdollista johtamisesta siivoamiseen. Virhe-, ja myös oikeista päätöksistä saa suoran palautteen viimeistään kirjanpitäjän raporteista. Yrityksen toiminnan ja palvelujen kehittäminen on antoisaa tekemistä vaikka kassakone ei heti kilahtelisikaan. Yrityksen työntekijät on yrityksen tärkein voimavara, joten yrityksen yhteistyöpolitiikan kehittäminen sellaiselle tasolle, että kukaan ei halua ainakaan rahan tai olosuhteiden takia vaihtaa toiselle työnantajalle, on erittäin haastavaa. Varsinkin aloittavassa yrityksessä, kun toimitaan vielä hyvin “ohuin” taloudellisin resurssein.
Se, että meillä on yrittäjinä alaltamme pitkä ja monipuolinen kokemus ja toisaalta tuore koulutus, valmis asiakassuhde, valmiit yhteistyökumppanuudet ja saimme palkattua mukaan muutaman avaintyöntekijän, on antanut yrityksellemme hyvän tukevan perustuksen ja vähentänyt närästyspillereiden syöntiä huomattavasti.
Tämä tällä erää yrittämisestä, myöhemmin palaan asiaan tältäkin alueelta, kunhan kokemuksia karttuu.
Videotuotantoon hankittiin uutta tuotantovälineistöä. Prioriteetteinä hankinnoissa olivat hankittavien välineiden erinomainen laatu sekä helppo ja nopea liikuteltavuus. Kameralle asetettiin myös tarkat tekniset vaatimukset. Nauhattomuus, HD-taso ja korkealaatuinen optiikka olivat ensisijaisia tekijöitä, kun kameraa lähdettiin valitsemaan.